keskiviikko, 24. lokakuu 2007
taas uusia raivostuksen kohteita!
Mikähän mua vaivaa kun kaikki vihastuttaa nyt?? Tänään eniten ärsyttää lukujärjestykset. Ne muuttuu melkein joka viikko ja niitä ei välillä ole kuin viikon eteenpäin edes tehty. Miten tässä nyt pitäs suunnitella menoja ja eloja kun ei oo mitään tietoo millon on koulua?
maanantai, 22. lokakuu 2007
joskus menee hermo
Jotkut ihmiset saa mun hermot kireelle. Oon hyvin kiltti ja yleensä en anna sen näkyä vaan odottelen kiltisti ja yritän ymmärtää. Mutta siis sellaiset jutut että joku ei hoida asioita ajoissa, ei vastaa tai vastaa epäymmärrettävästi. Se on kaikkein rasittavinta oikeestaan jos vastauksista ei ota selvää että onko ne nyt kyllä vai ei vai mitä tarkoitetaan. Pitäskö sitten kysyä samaa asiaa uudestaan ja toivoa että tulee vastaus? Ja sitä mä en kerta kaikkiaan kestä kun joku asia ei vaan tuu hoidettua vaikka on selkee päivämäärä milloin viimeistään. Oon sitten pyrkinyt ajattelemaan joko että ei se haittaa ja ehtii myöhemminkin tai sitten että omapa on asiansa, jos ei hoida niin ei voi mitään. Mut hetkellisesti aina kuohahtaa.
lauantai, 20. lokakuu 2007
Tupakkalakko -HAH
En mä oo mitään lopettanu.
Yrittänyt vaan, mutta ei oo vielä onnistunut. Nyt ostin jo Nicorettee vai mitä lie Nicotinellea onkaan ja kokeilen sen kanssa ens viikolla taas. *huokaus*
Yrittänyt vaan, mutta ei oo vielä onnistunut. Nyt ostin jo Nicorettee vai mitä lie Nicotinellea onkaan ja kokeilen sen kanssa ens viikolla taas. *huokaus*
keskiviikko, 17. lokakuu 2007
lapsen hyväksikäyttö, seksiongelmat , masennus, jne. siis vakavaa asiaa.
Olen siis masentunut, siis oikeesti, ei mitään pientä alakuloa. Mulla varmasti on ollut taipumusta masennukseen ja erinäiset tekijät sen ovat laukaisseet. Tällä hetkellä eniten painaa nuo seksiongelmat, kun sitä miestä etin ja pelkään miten käy...
Seksiä oon aina vähän pelännyt. Ja jännitän niin paljon että se yleensä sattuu. Siksi en ookaan seksiä harrastanut nyt yli vuoteen ainakaan. Eikä mitkään yhenyön jutut vois vähempää kiinnostaa.
Ongelmat alkoivat kun seurustelin miehen kanssa joka ei halunnut. Kuulostaa nurinkuriselta, mutta siitä tuli se torjumisen pelko ja häpeä että mua ei haluta, oon jotenkin viallinen. Sen jälkeen oon ollut muutaman miehen kanssa, mutta he ovat vain halunneet seksiä ja sitten jättäneet. Nyt seksin harrastaminen sattuu eikä haluja löydy. En tiedä onko vika masennuslääkityksessä vai siinä kivussa. Masennus on parantunut ja nyt tulen hyvin toimeen. Vain lääkitys on jäljellä ja sitäkin on alettu vähentää.
Mutta mieleeni on tullut ahdistavana asiana lapsena sattunut hyväksikäyttö, josta en ole uskaltanut kertoa kenellekään... ja nyt sitten kerron täällä en tiedä miksi, kai haluan saada sen jotenkin auki ja pois mielestä.
Olimme vuokramökillä vanhempien kanssa. Siellä oli "mukava" talonmies joka pussaili kun olimme kahden ja otti syliin. Kerran jopa kaatoi lattialle ja ähisi ja keinui päälläni. En lapsena ymmärtänyt mitä se oli, mutta järkytyin suuresti ja välttelin miestä koko loppuloman. Joskus toivon että olisin kertonut jollekin. Pelkään että mies varmasti on tehnyt tätä muillekin lomalaisille lapsille ja ties vaikka olisi mennyt pitemmällekin. Harmittaa. Olin jotain 10-11 vuotias, ala-asteella joka tapauksessa. Harmittaa. En tiedä miten saisin tapahtuneen pois mielestäni. Monet vuodet se olikin unohduksissa mutta sitten pulpahti mieleeni. Ehkä tuo ei kuulosta niin pahalta, eihän mies edes riisunut mua, mutta pahasti se järkytti ja tuntuu yhä kamalalta.
Mulla on aika hoitajalleni ens viikolla. Mietin pitäisikö kertoa näistä asioista, mutta kun en pysty. Mun on muutenkin vaikea puhua, mutta jos seksi mainitaan menen ihan lukkoon.
Antakaa anteeksi vuodatukseni, en tiedä miksi tämän kirjoitin.
Seksiä oon aina vähän pelännyt. Ja jännitän niin paljon että se yleensä sattuu. Siksi en ookaan seksiä harrastanut nyt yli vuoteen ainakaan. Eikä mitkään yhenyön jutut vois vähempää kiinnostaa.
Ongelmat alkoivat kun seurustelin miehen kanssa joka ei halunnut. Kuulostaa nurinkuriselta, mutta siitä tuli se torjumisen pelko ja häpeä että mua ei haluta, oon jotenkin viallinen. Sen jälkeen oon ollut muutaman miehen kanssa, mutta he ovat vain halunneet seksiä ja sitten jättäneet. Nyt seksin harrastaminen sattuu eikä haluja löydy. En tiedä onko vika masennuslääkityksessä vai siinä kivussa. Masennus on parantunut ja nyt tulen hyvin toimeen. Vain lääkitys on jäljellä ja sitäkin on alettu vähentää.
Mutta mieleeni on tullut ahdistavana asiana lapsena sattunut hyväksikäyttö, josta en ole uskaltanut kertoa kenellekään... ja nyt sitten kerron täällä en tiedä miksi, kai haluan saada sen jotenkin auki ja pois mielestä.
Olimme vuokramökillä vanhempien kanssa. Siellä oli "mukava" talonmies joka pussaili kun olimme kahden ja otti syliin. Kerran jopa kaatoi lattialle ja ähisi ja keinui päälläni. En lapsena ymmärtänyt mitä se oli, mutta järkytyin suuresti ja välttelin miestä koko loppuloman. Joskus toivon että olisin kertonut jollekin. Pelkään että mies varmasti on tehnyt tätä muillekin lomalaisille lapsille ja ties vaikka olisi mennyt pitemmällekin. Harmittaa. Olin jotain 10-11 vuotias, ala-asteella joka tapauksessa. Harmittaa. En tiedä miten saisin tapahtuneen pois mielestäni. Monet vuodet se olikin unohduksissa mutta sitten pulpahti mieleeni. Ehkä tuo ei kuulosta niin pahalta, eihän mies edes riisunut mua, mutta pahasti se järkytti ja tuntuu yhä kamalalta.
Mulla on aika hoitajalleni ens viikolla. Mietin pitäisikö kertoa näistä asioista, mutta kun en pysty. Mun on muutenkin vaikea puhua, mutta jos seksi mainitaan menen ihan lukkoon.
Antakaa anteeksi vuodatukseni, en tiedä miksi tämän kirjoitin.
tiistai, 16. lokakuu 2007
päivä kotona
Olin kotona päivän kipeänä. Ehdin sentään valmistella kissaa näyttelyyn, muuten en tehnyt mitään.
Pesin sen katin ja vähän nyppäsin karvoja jotka oli kasvaneet vääriin paikkoihin. Nyt näyttää tosi hyvältä. Vaan tuskimpa tuo pärjää kun on niin pelokaskin varmaan, en tiiä, eka näyttely mutta yleensä on vähän ujo.
Inhottavaa olla kipeä. Ei oikein voi tehdä mitään ja mua rasittaa hirveesti olla vaan tekemättä mitään. Jos jaksaisin yrittäisin vielä tehdä tehtäviä kun jäi opiskelu tänään. Mutta enpä tiedä jaksanko...
Pesin sen katin ja vähän nyppäsin karvoja jotka oli kasvaneet vääriin paikkoihin. Nyt näyttää tosi hyvältä. Vaan tuskimpa tuo pärjää kun on niin pelokaskin varmaan, en tiiä, eka näyttely mutta yleensä on vähän ujo.
Inhottavaa olla kipeä. Ei oikein voi tehdä mitään ja mua rasittaa hirveesti olla vaan tekemättä mitään. Jos jaksaisin yrittäisin vielä tehdä tehtäviä kun jäi opiskelu tänään. Mutta enpä tiedä jaksanko...
